Kukaan ei ole seppä syntyessään

Tämä vanha sanonta osoittautui hyvinkin paikkansa pitäväksi, kun viime keskiviikkona pääsin kokeilemaan sepän taitojani.

On siis taas se aika vuodesta, kun kansalaisopistot avaavat oviaan ja tuli sitten itsekkin ilmoittauduttua muutamalle kurssille. Totutusta poiketen meninkin tänä vuonna Eurajoen puukkokurssille Rauman sijaan. Erona Rauman kurssiin on, että Eurajoella taottaisiin terät itse ja tuo olikin pääsyy miksi vaihdoin kurssia. Kyllähän jokaisen puukontekijän ainakin joskus täytyy kokea, että kuinka se puukon tärkein osa oikein syntyy, tai tulisi syntyä, omista hyppysistä.

Viime keskiviikkona se sitten alkoi. Kurssin vetäjinä toimii pari SM-tason puukontekijää ja puitteetkin olivat huomattavasti paremmat, kuin Raumalla. Puukkokurssi järjestettiin siis Eurajoen kristillisen opiston tiloissa ja paikka oli sama, jossa opetetaan myös veneenrakennusta.

Muutaman taontaesimerkin ja pienoisen odottelun jälkeen päästiinkin itse asiaan. Noin 45 minuutin epämääräisen paukuttelun ja koomailun jälkeen ensimmäinen taokseni olikin sitten valmis ja valmiina metallikeräykseen :D Liikkeelle lähdettiin 4 x 15 mm hiiliteräs latikasta ja lopputuloksena oli palanut puukonterää etäisesti muistuttava kapistus. Pahimpia virheitä oli terän liiallinen ohennus ja tästä johtuva aivan liiallinen kuumennus, jolloin terän kärjestä paloi kaikki hiilet pois. Terää ei siis pystyisi enää karkaisemaan.

Pakkohan tuo metallin pala oli säilyttää, varoituksena jälkipolville. Ehkäpä tästä sitten opittiin taas jotain ja ensikerralla homma sujuu jo huomattavasti jouhevammin.

Pikkumiehen jerkki

Jottei tämä blogi aivan pelkäksi puukkojen esittelyksi mene, niin väliin hieman erikoismaalattua jerkkiä haun pään menoksi.

pvm:	09 / 2010 (sarjanro: 015)
malli:	suspending jerkki
runko:	raitaa (painotettu lyijyllä)
koukut:	kemiallisesti teroitetut, Owner #1
maalit:	Createx ja pintalakkana LV-1
mitat:	pituus: 127 mm, leveys: 40 mm ja paksuus: 17 mm
paino:	paino: 45 g (ilman koukkuja)

Pitipä tuossa yhtenä sadepäivänä keksiä puuhasteltavaa jälkikasvulle ja sainkin aivan loistavan idean. Muistin, että varaston uumenissa oli jossain pieni pahvilaatikko, josta löytyisi kasa jerkkiaihioita ja vielä valmiiksi painotettuna sekä pohjamaalattuna. Tarvittiin vain värit pintaan, joten kaks ja puoli vee pikkujätkä olisi juuri sopiva tähän hommaan.

Pojalle siis maalarin essu päälle, pensseli käteen ja vesiohenteisia Createx värejä nenän eteen. Paikkana tuttu ja turvallinen keittiön pöytä ja eikun pensselit heilumaan. Noin reilun vartin taiteilun jälkeen rupesikin näyttämään jo suht valmiilta. Väreinä käytettiin ainakin kultaa, vihreää, keltaista ja punaista. Isi paikkaili vielä muutamat maalaamattomat kohdat ja jerkki oli valmis lakkausta varten.

Viimeistely olikin sitten isin hommia ja jerkki sai pintaansa noin 8-9 kerrosta hyväksi havaittua Solmasterin LV-1:stä. Parin ensimmäisen kerroksen jälkeen tekstailin signeerauksen ja liimasin 15 mm 3D -silmät paikoilleen. Vielä ennen viimeistä lakkausta tein loppuhionnan ja ruuvailin silmuruuvit. Viimeisenä koukut paikoilleen ja näin pikkumiehen taideteos oli valmis.

Lopuksi voi mainita taiteilijan kommentin valmiista luomuksesta, vaikka isi oli muutamaan otteeseen varoittanut terävistä koukuista "Hiieeno. Saako katsoa? Oho! Auts! Terävä piikki. Ei se haittaa.".

Tervetuloa uudistetuille sivuille!

Sisäinen rivikoodari pyrkii nostamaan taas päätään ja tällaista se sitten saa aikaan. Blogini on siis saanut uuden ja uljaan ulkoasun (ei kylläkään vielä valmiin), joten pyrkikää nauttimaan siitä täysin rinnoin.

Näiden sivujen tulevana tarkoituksena on kertoa mitä monimuotoisemmista harrastuksistani. Ei pelkoa, en aio puhua täällä mistään kuntoilusta, vaan sivut painottuvat kädentaitoihin. Tämä blogi onkin omistettu kaikennäköiselle väkertelylle ja nikkaroinnille mitä allekirjoittaneen hyppysistä syntyy tai on aikojen saatossa jo syntynyt.

PS. "Galleria" ja "For sale" -sivut ovat vielä pahasti vaiheessa. Lisäksi tämän ulkoasu-uudistuksen myötä olen myös hieman siivoillut/korjaillut noita vanhempia tekstejä ja osa on vielä muokkauksessa. Ajan saatossa yritän lisäillä niitä tuonne väliin, joten saa nähdä miten käy.

Pikku-Tommi "Kainuun puukko"

pvm:	08 / 2010 (sarjanro: 07)
terä:	hiiliterästä, muokattu Lauri 63
kahva:	tervalepänpahkaa ja messinkiä
tuppi:	värjättyä nautaparkkia, suomalainen ommel
mitat:	terä: 60 mm, kahva: 89 mm ja tuppi: 142 mm

Roots bloody roots vai miten se nyt menikään? Omien juurieni sekä juuri syntyneen pikku-prinsessan kunniaksi valmistui hyppysistäni tällä kertaa pienen pieni Tommi mukaelma eli "Kainuun puukko".

Kainuussa puukkoseppiä on ollut jo ainakin vuodesta 1610. Kuuluisa Tommi Puukko malli on Kalle Keräsen suunnittelema. Tommi nimi tulee Kallen oppi-isältä Thomas Woodwardilta joka toimi Fiskarssin pääseppänä 1800-luvun loppupuolella.

Lähde: Kainuun puukko: Seppäperinnettä vuosisatojen takaa

Alun perin idea puukosta lähti liikkeelle laatikon pohjalla jo vuosia kieritelleestä pienestä Lauri-terästä. Kyseisen halpis terän olin tarkoituksella ostanut tehdäkseni siitä puukon pieneen käteen. En vain ollut keksinyt puukolle sopivaa mallia. Lopulta pienellä muokkauksella terästä tulikin suht kelpo juuri tähän tarkoitukseen vaikka se ei muotojen suhteen ehkä "Tommi-standardeja" täytäkkään.

Pikku-Tommin mitat määräytyivät terän mukaan ja koska terä oli pieni tuli puukostakin pieni. Mittaa koko kapistukselle tuli vaivaiset 15 cm. Kahvaksi valitsin tervalepän pahkaa, joka muistuttaa hyvin läheisesti alkuperäisissä Tommeissa käytettyä raidanjuurta. Helat ovat messinkiä ja ylähelassa oleva harja on juotettu varsinaiseen helaan juotostinalla. Lopuksi terän läpiruoto on niitattu ylähelaan.

Tuppi on n. 2mm vahvaa vaalea nautaparkkia ja se on värjätty Narvi-väreillä perinteiseen Tommi-tyyliin. Ompeleena on satulasepän ommel (suomalainen ommel) ja painelukoristelu toteutettu tuppeen ennen värjäystä. Koristelutyökalujen virkaa saivat ajaa tavalliset ruokailuvälineet eli haarukka ja veitsi.

Lopputuloksena täytyy sanoa, että kokonaisuudesta tuli varsin onnistunut ja esikuvaansa vastaava. Kyseessä kun oli oikeastaan harjoitteluversio tulevaa ajatellen. Jos jotain pitäisi näin jälkikäteen puukosta muuttaa, niin ehkä se vaatisi arvolleen sopivamman terän. Tähän ilmiöön olen kuitenkin törmännyt jo aiemminkin (ehkä otan siitä joskus vielä opiksenikin).

Vuolupuukko

Melkein vuosi onkin kerinnyt jo vierähtää edellisestä puukon tapaisesta eli pajalla on ollut aikamoista hiljaiseloa tällä rintamalla. Jostain kuitenkin tuli taas napattua kipinä tähänkin touhuun ja eipä nuo taidot olleet näköjään mihinkään kadonneet.

pvm:	08 / 2010 (sarjanro: 06)
terä:	käsintaottua hiiliterästä, Pasi Hurttila
kahva:	loimu harmaaleppää, terva käsittelyllä
tuppi:	värjättyä nautaparkkia, puskuommel
mitat:	terä: 84 mm, kahva: 121 mm ja tuppi: 178 mm

Tällä kertaa tein sitten perinteistäkin perinteisemmän vuolupuukon. Lähtökohtana mallille oli Kokemäen puukko eli puukossa ei ole ollenkaan etuhelaa (sitä metallilevyä terän ja kahvan välissä). Tupen osalta homma karkasikin aivan käsistä ja se ei ole suomalaista perinnepuukkoa nähnytkään :D.

Joku jossain foorumilla tokaisikin, että siinähän on suomalainen puukko ruotsalaisella tupella. Täytyy tosiaankin myöntää, että puukko ja tuppi eivät oikein ole samaa paria.

Puukko on siis "yksinkertaisuudessaan" tehty niin, että terän ruoto on lyöty naulan tavoin puupalikkaan. Tämän jälkeen palikasta on muotoiltu kahva ja se on saanut päällensä omatekemän antiikkivahan (seos: karnaubavahaa, tervaa ja pellavaöljyä).

Teränä käytin tällä kertaa oikein käsintaottua terää ja sen on takonut Pasi Hurttila, joka pitää pajaansa Leineperin Ruukilla. Erikoisuutena voidaan sanoa, että terä on sammutettu tervaan. Ohessa pieni lainaus Hurttilan kotisivuilta.

Arvostan perinteisiä käsityömenetelmiä ja niiden säilyttämistä. Taontatuotteet valmistan täysin käsivaralta takomalla. Pajalla on toki sähkö, joten apuna käytän myös esim. pora- ja hiomakoneita.

Käsityönä tehdyistä tuotteista jokainen on yksilö, eikä ole samanlainen toisen vastaavan kanssa. Tämä ominaisuus puuttuu täysin teollisesti tehdyistä tasaisen kliinisistä tuotteista.

Lähde: T:mi Pasi Hurttila / Tietoa yrityksestä

Kuten aiemmin jo mainitsin, niin tuppi onkin jo kaukana siitä perinteisestä suomalaisesta tupesta. Tupen teko hetkellä, kun käsillä sattui olemaan Puukkoposti 01/2009, jossa neuvotaan puskusaumaisen tupen ompelu (hyvin tyypillinen ommel ruotsalaisissa puukoissa).

Tuppesta tulikin varsinainen kokeilujen kokeilu. Se on siis toteutettu puskusaumalla ja vielä siten, että sauma kulkeekin tupen takana toisella laidalla eikä keskellä kuten perinteisesti. Lisäksi tupen kantuu on "niitattu" nahkanyörillä ja kuviontikin muistuttaa kovin skandinaavisia sukulaisiaan. Liekö ollut aloittelija tuuria vai mitä, mutta puskusauma onnistui mielestäni helvetin hyvin.

Täytyy kyllä todeta, että taas tuli opittua roppakaupalla varsinkin tupenteon saralla. Eriasia onkin olisiko tällaista tupea kannattanut tehdä tällaiselle puukolle, mutta oppia ikä kaikki ja ensikerralla sitten pyritään pysymään ruodussa.