Länsipaltta - puukoi ja pali muut

On koittanut hetki, että tämä blogi on valitettavasti tullut tiensä päähän. Tästä ei pidä kuitenkaan lannistua. Sillä kuten Fenix konsanaan, tuhkasta nousee aina jotain uutta. Olen siis avannut kokonaan uudistuneen blogin, Länsipaltta - puukoi ja pali muut. Uudet sivut perustuvat WordPress-julkaisujärjestelmään, joten ei voida puhua enää pelkästä blogista. Samalla sivut ovat saaneet myös uuden ja huomattavasti selkeämmän osoitteen, www.lansipaltta.fi.

Tervetuloa uudistuneille kotisivuilleni!

*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***

The time has come, that this blog has unfortunately come to an end. This should not be discouraged, because like a Phoenix rising from the ashes there will always come something new. So I opened up a completely renewed blog, Länsipaltta - puukkos and much more. The new site is based on WordPress content management system, so this ain’t only a blog no more. In addition, website got also a new great address, www.lansipaltta.fi.

Welcome to my new website!

puukko|areena – kovin ja terävin ryhmä facebookissa

Have you noticed that this article can also be found from my new site www.lansipaltta.fi

Nyt on sitten tällä päivänmäärällä avattu naamakirjan, ehkä kovin ja terävin ryhmä ikinä. Ryhmä on omistetu erityisesti kaikille puukkoista ja muista teräaseista kiinnostuneille. Unohtamatta suomalaisen puukkokulttuurin vaalimista. Pistetäänhän siis sanaa kiertämään, että saadaan puukkokansaa liikkeelle. Ryhmän löydät seuraavasta linkistä: puukko|areena.

Tervetuloa ryhmään.

*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***

New Facebook group puukko|areena have been announced today. Group is maybe the most hardest and sharpest ever and it's dedicated specifically for all who are interested in Scandinavian knives and other cutlery. Without forgetting to respect the Finnish Puukko culture. This new facebook group can be found here puukko|areena.

Welcome to all.

Tuohipuukko Au Naturel

This article can be found from my new site www.lansipaltta.fi

Because this blog has recently received "great" attention internationally (according to the latest traffic reports). I'm now trying to write in English about my latest puukko.

Date:	07 / 2012 (serial #: 10 / 03)
Blade:	Hand forged bearing ring, 18,2°
Handle:	Birch bark
Bolsters:	Brass
Sheath:	2,3 mm leather (au naturel)
Dimensions:	Blade 85, handle 99 and sheath 185 mm
	(3.35, 3.90 and 7.28 inches)

This time I wanted to make something more traditional. What would be a better material choices for a traditional utilitarian puukko than birch bark, brass and, of course undyed leather. I also have wanted to try the birch bark for the handle, because I've heard that it gives good grip (even when wet) and feels warm to the hand. It's always nice to learn some new procedures in this great hobby. I also noticed that I haven't made a puukko with my own blade for myself, so what would be better than make this my tenth puukko for myself.

The blade was forged from the bearing ring with diamond profile. It's oil hardened (about 830 °C (1526 °F)) and tempered one hour in 200 °C (392 °F). Finally, after the hard grinding job, I gave the blade a mirror-gloss finish. Of course I tested the blade before I etched my sign to it and I started to make a handle.

As I mentioned earlier the handle material was new to me. So I had to take little time to study how the birch bark handle was made. First I cut with band-saw couple of hundred spacers from the bark (about 30 x 40 mm). Then I started to pile those spacers on the tang, against the front bolster. Two spacers to same direction and the next two rotated 90 degrees and so on. Every now and then hammering / tightening spacers gently with wooden block. Same two by two method is used at least in old Rautalammi puukko's. Great way to make tang holes to spacers is to use punch pliers. Finally when there was spacers about 10-15 mm over the final length of the handle I riveted the end bolster.

Next I ground handle almost to final shape and I put whole package in the oven. About half an hour in 100 °C (212 °F). This tightens spacers even more (10 to 15 mm) when the end bolster is riveted permanently. This technique also loosens birch barks own "pitch" and glue the bark spacers to each other.

When the riveting was done. I shaped the handle to its final dimensions. Good thing about birch bark is that it is very resistant to water. So the final shaping can be done under the running water with water sanding paper (brass bolsters don't smudge the bark). Finally, I used the 2000 grit paper and I also ground the bolsters with it. After that they did not need more polishing.

Rest of the job was just basic puukko making. Handle got transparent antique wax (Liberon Black Bison, Clear) finish. The sheath I sewed with traditional Finnish stitching and upper part of it I thinned and folded. I had never done that before but it went quite well. Because the sheath was meant to be 'Au natural' it got clear finish with shoe polish. And the puukko was ready to use.


PS. When I was writing this post. I noticed that there was published a couple of great articles about making of birch bark handle (with great photos). You can find them on the Nordiska Knivar blog: Pekka Tuominen Birch Bark Handle and Joonas Kallioniemi Work In Progress.

Mistä on pienet puukot tehty?

I have made website and you may found this article from there www.lansipaltta.fi. After 10 seconds you'r automaticly redirected there.

...laakerikehästä, jääkiekosta, alumiinista, nahasta sekä "ripauksesta" pienen pientä viilausta. Niistä on pienet puukot tehty.

pvm:	04 / 2012 (sarjanro: 09 / 02)
terä:	käsintaottua laakerikehää, teräkulma n. 18,5°
kahva:	Made in Czeck Republic
helat:	massiivihelat "meri"alumiinia
tuppi:	värjättyä 2,3 mm nautaparkkia, puskusauma
mitat:	terä: 72 mm, kahva: 85 mm ja tuppi: 150 mm

Viimekertaisesta valmiista puukosta tulikin vierähtäneeksi jo tovi. Tarkkaan sanoen reilut vuosi ja neljä kuukautta :) Eli armon vuonna 2011, ei allekirjoitteneelta valmistunut yhtään ainoata valmista puukkoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin ollut puukkojen suhteen aivan toimettomana. Lähinnä aika on kulunut teräntekorintamalla ja niistä juttua ehkä tuonnempana. Vuoden takaisen Fiskarsin kisan menestyksen johdosta oli kuitenkin aika katkaista tämä komea putki ja tällaista jälkeä sitä nyt sitten syntyi.

Joku saattoi jo arvata, että kyseinen puukko matkasi siis Fiskarsiin. Sarjana Ylempiluokka ja käyttöpuukkosarja. En tiedä kuinka suuri vääryys on esitellä jo näin etukäteen puukkoa, joka osallistuu tämän vuotisiin Fiskarsin SM-kisoihin (rikkoo varmaan jotain puukkoseppien vaiettua sääntöä), mutta teenpä sen silti. Oikeastaan alunperin oli tarkoitus osallistua kisaan jopa kahden puukon voimin, mutta koska asiat pakkaavat jäämään viimetinkaan ei toinen ehtinyt valmistua määräaikaan mennessä (ehkäpä ensi vuodeksi).

Puukossa itsessään ei ole mitään suuria ihmeellisyyksiä. Pyrin vain ainoastaan tekemään mahdollisimman yksinkertaisen ja selkeälinjaisen puukon ja sama linja tuli jatkumaan myös tupessa. Mitä tulee taas materiaaleihin tai lähinnä kahvan materiaaliin, niin se ei olekaan aivan tavanomaista käsintetyjen puukkojen taholla (uusissa Marttiineissa kylläkin). Kahva on tehty nimittäin perinteisestä jääkiekosta eli kumista, Made in Czeck Republic.

Kahvamateriaalina jääkiekko olikin varsin mukavaa työstettävää. Hiomanauhat, viilat, hiomapaperit ym. pystyivät siihen varsin mallikkaasti ja loppusilaus alimiinioksidilla ja lumppulaikalla saivat aikaan loistavaa jälkeä, jättäen silti kahvaan silkinhimmeän pinnan. Kyseinen operaatio on melko pakollinen, koska hienoimmat hiomapaperit eivät enää tahtoneet poistaa aiempien paperien jälkiä, kumin hieman joustavan pinnan takia. Mitä tulee materiaalin muihin ominaisuuksiin, niin se kestää hyvin helojen hiomisesta aiheutuvan lämmön ja itse jopa poltin siihen reiän ruotoa varten. Perinteisen öljyämisen sijaan kahvan viimeistely sujui kojelaudan puhdistusaineella. Harmi vaan, että kiekkoja ei valmisteta yhtään isompaa kaliberia.

Jääkiekon koosta johtuen, puukon kahva jäi aika lyhyeksi vaikka tein siihen hyvinkin massiiviset helat "meri"alumiinista. Helat viimeistelin aluksi lumppulaikalla, mutta koska kokemuksesta tiedän, ettei alumiini kovinkaan kauan säilytä kiiltoaan ja lisäksi kun tuppeen tuli alpakkaa ja rosteria, jotka kiiltävät huomattavasti kirkkaampina. Päädyin suorittamaan kaikkien kiiltävien osien (en terän) lopullisen kiillotuksen 0000 teräsvillalla. Kyseistä kiillotusmenetelmää suositteli myös Puukkoseppämestari Arto Liukko Puukkopostin Kauhavalais-juttusarjassaan (Puukkopostit 1/2011 - 1/2012). Sitä ennen kaikki oli tietysti hiottava hiomapaperilla aina 2000 karkeuteen asti, joten oikotietä onneen ei tässäkään ole olemassa.

Kyseisessä puukossa on myös ensimmäistä kertaa käytössä uusi "leimani". Leima on toteutettu etsaamalla ja ns. elektrolyysi-menetelmällä. Apuna toimi tasavirtamuuntaja, tilkka suolavettä ja leiman sapluuna. Tarkemmat ja melko hyvät ohjeet kyseiseen hommaan voi löytää esim. British Bladesin -sivuilta ja sapluunan teko-ohjeet taas tuolta. Menetelmä on varsin nopea ja tehokas, kunhan sapluunan laiton terään saa onnistumaan kunnolla. Itse leiman mallin suunnitteluun vierähtikin sitten jo useampi vuosi.

Jottei puukko ja sen tuppi olisi kuitenkaan jääneet aivan liian koruttomiksi vaikkakin eräs kuuluisa jääkiekkovalmentaja on joskus sanonut "Keep it simple, stupid!". Piti tuohon kantuun kannakekorvaan kokeilla yhtä tämän vuoden Kalannin puukkokurssilta tarttunutta juttua. Eli tein siihen pienen helan alpakkapellistä. Kiitokset ideasta kurssin vetäjälle Risto Mikkoselle ja hänen matkassaan olleelle Petri Paukkusen komealle puukolle. Kantuun niitti on myös alpakkaa ja se on toteutettu jo edellisessä julkaisussani toteutetulla tavalla. Poikkeuksena O-lenkin sijaan käytin D-lenkkiä, jonka väänsin ruostumattomasta 2,4 mm TIG-langasta.

Äitienpäivän tiennoilla tiedetäänkin jo kuinka puukko tuli pärjäämään Fiskarsissa vai tuleeko se bumerangina takaisin. Jos ei muuta niin ainakin sieltä saa rehellisen palautteen puukosta ja sen laadusta ja niistähän ei voi ottaa kuin opiksi.

Martiinin uudet vaatteet

Hei! Tämäkin artikkeli on jo löytänyt tiensä uudistuneille sivuilleni, www.lansipaltta.fi.

Blogini viimevuotisen ulkoasu-uudistuksen jälkeen näillä sivustolla on vierailtu jo reilut 1500 kertaa. Vierailijoita on ollut ainakin kymmenestä eri maasta ja kävijöitähän ollut siis keskimäärin viisi per päivä. Iso kiitos siitä (kiitos, thanks, спасибо, tack, takk, terima kasih, grâce, gracias).

Jottei blogi kuitenkaan aivan näivettyisi (julkaisu puolella ollut viime aikoina aika hiljaista), niin pistetäänpä tähän väliin tällainen pieni tupen korjaus projekti, jonka sain tehtyä alkuviikolla. Tällä jutulla saadaankin sopivasti alkava "puukkoilukausi" taas käyntiin ja onpahan seuraavilla 1500 visiitillä ainakin jotain luettavaa enemmän, kuin aiemmilla :D

Korjauksen kohteena oli J. Martiinin tiettävästi Isännän Ilves. Voi olla, että kyseessä on joku toinenkin malli, mutta kuitenkin kyseisen tupen kantuuna ollut nahkanyöri oli päässyt hiertymään poikki.

Helpoimmallahan olisi päässyt, jos olisin leikannut nahasta uuden nyörin ja sitonut sen paikoilleen, mutta ehei. Jos kerran korjataan, niin korjataan kunnolla ja tämä kantuu ei kyllä ilman väkivaltaa tulisi menemään rikki. Lisäksi halusin testata uudenlaista mallia tulevaisuuden varalle.

Idean kantuuseen sain Joonas Kallioniemen tupissaan käyttämästä mallista. Koska idea ei ole oma ja se teko on varsin hienosti havainnollistettu tuolla edeltävässä linkissä (kuvat 23. ja 24.), niin en viitsi paneutua sen tarkemmin itse mallin yksityiskohtiin.

Valmistuksesta sen verran, että materiaaleina käytin vaalea parin millin nautaparkkia, kolmen millin messinkilankaa (silmukkassa sekä niitin rungossa), ja millin messinkilevyä (niitin päihin juotettuna). Nahan värjäyksen hoidin Liberonin spriipohjaisella kuultovärillä, jonka sävynä oli Tumma Mahonki. Lisäksi säilytin vielä häivähdyksen vanhaakin kantuuta eli jätin tupen ympäri menneen vanhan nahkanyörin paikalleen liimaten sen tupen ympärille kontaktiliimalla.

Lyhykäisyydessään tuppi sai uuden varsin toimivan oloisen ja varmasti kestävän kantuun. Lisäksi se sulautuu malliltaan ja väritykseltään mielestäni hienosti vanhaan tuppeen. Asiaan vihkiytymätön tuskin huomaakaan, että kantuu on korjattu/vaihdettu.

Made in Kalanti (Kokemäen puukko)

HUOM! Tämäkin artikkeli löytyy nyt uudistuneilta sivuiltani: Länsipaltta - puukoi ja pali muut

pvm:	11 / 2010 (sarjanro: 08 / 01)
terä:	käsintaottua hiiliterästä, teräkulma n. 16°
kahva:	visakoivua
tuppi:	värjättyä raakareunanahkaa, suomalainen ommel
mitat:	terä: 68 mm, kahva: 106 mm ja tuppi: 155 mm

Kahden viikonlopun rutistus Vakka opiston puukkokurssilla Kalannissa takana (viikot 41 ja 43). Kurssin vetäjänä toimi Suomen puukkoseuran sihteeri ja monena vuotena Fiskarsin SM-kisa tuomaristoon kuulunut Risto Mikkonen, joten jonkinlaista tietämystä aiheesta löytyi tältä rintamalta. Ei voi muuta sanoa kuin, että kyllä oli antoisa kokemus ja mukaan tarttuikin nippu uusia niksejä ja tekniikoita. Lisäksi kaiken rupattelun, kuuntelemisen, seuraamisen sekä pienten kotitehtävien saattelemana valmistui myös yksi puukko. Olihan tämä sentään se kurssin perimmäinen tarkoitus.

Joku saattaa ihmetellä (kuten vaimoni), että miksi ihmeessä se ravaa tuollaisilla kursseilla, kun kerran puukkoja syntyy ilman niitäkin. Perimmäinen syy lienee, että aina voi oppia jotain uutta sekä uusia tapoja/näkökulmia miten jonkun asian voi toteuttaa toisin. Koskaan ei siis voi olla niin valmis, etteikö vielä voisi kehittää itseään. Eikös se omenakin täysin valmiina tipu puusta ja alkaa vain märäntyä? Toinen hyvä puoli kyseisissä kursseissa on, että siellä tapaa muita samasta harrastuksesta kiinnostuneita.

Kyseistä Kalannin kurssia voin siis suositella lämpimästi kaikille, jotka ovat kiinnostuneet aloittaa uuden harrastuksen tai haluavat oppia lisää puukonrakentamisesta. Jos jotain negatiivista täytyy mainita, niin aivan vasta-alkajalle voi ehkä tulla hieman väärä käsitys tarvittavan high-techin määrästä, koska alkeellisimmillakin työvälineillä pärjää.

Jotta juttu ei mene pelkäksi kurssista höpöttämiseksi, niin mainitaanpa hieman syntyneestä puukostakin. Kyseessähän on omalla kohdalla historiallinen tapaus, kun tämä järjestyksessä kahdeksas puukko on ensimmäinen täysin omaa tuotantoa eli teräkin on itse taottu sekä hiottu. Reilun kahden vuoden puukkoharrastelun jälkeen tämäkin päivä siis viimein koitti, vaikka kovin yritin pitää itseni erossa tuosta takomispuolesta.

Puukon malli ei tällä(kään) kertaa ole mitään omaa designia vaan perustuu perinteiseen Kokemäen puukkoon. Malli on sinänsä kiitollinen, että siitä ei ole olemassa mitään millimetrin tarkkoja mittoja ja antaa näin pieniä vapauksia muotoilun suhteen. Tunnuksenomaisimpia piirteitä Kokemäkeläisessä ovatkin kahvan helattomuus ja kiilatupen malli/koristelu. Lisäksi myös kahvan pään viisteitä voidaan pitää yhtenä tuntomerkkinä, mutta vanhoja Kokemäkeläisiä on olemassa myös ilman tätä yksityiskohtaa. Nykypäivän version Kokemäen puukosta mielestäni parhaiten on toteuttanut puukkoseppämestari Pekka Tuominen.

Mitä tulee kyseisen puukon ja tupen yksityiskohtiin sekä toteutukseen, niin aika perus setillä edettiin. Terä on siis ensimmäinen tekeleeni (olisiko kolmas taos) ja se on profiililtaan lievästi salmiakki eli terän paksuin kohta löytyy teräviisteen ja hamaraviisteen rajasta (n. 3,3 mm). Kahva on lyöty terän ruotoon, apureikää käyttäen, n. 65 mm matkalta. Hommassa saa olla suht tarkkana, ettei puu vain halkea ja nytkin ruotoa sekä apureikää piti muutaman kerran muotoilla ennen lopullista sovitusta.

Tuppi on 2 mm vaaleaa raakareunanahkaa (ensikosketus kyseiseen tavaraan) ja sitä ei ole ohennettu mistään. Ompeleena on perinteinen suomalainen ommel, mutta toteutus ei ollutkaan aivan perinteinen. En ommellut tuppea suoraan puukon ja lestan päälle vaan toteutin sen ns. puskusauma tyylillä eli ensin mitattiin kaava, jonka pohjalta tuppi oli helppo neuloa ja lopuksi vain puukko lestoineen työnnettiin tupen sisälle. Viimeistelynä muutaman päivän nyylaus, tupen kuviointi, sauman viimeistely sekä värjäys extra-mustalla Narvi-värillä.

Lopputulokseen olen varsin tyytyväinen ja yllätyin kuinka onnistuin tekemään puukon miltei kokonaan kahden viikonlopun aikana (tupen viimeistely kylläkin kotiläksynä). Tietenkin puukosta löytyy muutama omaa silmää häiritsevä tekijä, mutta tällä kertaa en viitsi paljastaa niitä "suurelle" yleisölle.

*** PÄIVITYS 24.5.2011 ***

Osallistuin sitten kyseisellä puukolla Puukonvalmistuksen SM-kisoihin 2011 (vaikka alunperin ei ollut kyllä tarkoitus). Sarjana toimi, Aloitusluokka (koska ensimmäistä kertaa kisoissa) ja Perinne- ja maakuntapuukkosarja. Kisat pidettiin perinteiseen tapaan joka keväisten Fiskarsin puukkopäivien yhteydessä, 14.5.2011. Tämän vuoden tuomaristokolmikon muodostivat: Pekka Tuominen, Aaro Huttunen ja J-P Peltonen.

Yllätyksekseni puukko menestyikin kisoissa yllättävän hyvin. Kyseisen sarjan kymmenen osallistujan joukosta, puukko sai II-palkinnon. Lisäksi jokainen kisoihin osallistunut sai kilpailupuukostaan arvioinnin (omani alla).

SM-PUUKONRAKENNUSKILPAILUN KANNUSTAVA ARVIOINTI KILPAILUPUUKOSTA

TERÄ:
Hyvin viimestelty. Kulmat hieman pyöristyneet.
HELOITUS:
Perinteisessä kokemäkeläisessä olkapäät eivät ole kahvassa kiinni.
PUUKON PÄÄ:
Mittasuhteet ja muoto hyvä.
TUPPI:
Tupen alaosan keikka voisi olla suurempi.
MUITA HUOMIOITA:
Hyvä toteutus.

Arviointi osui mielestäni, ainakin omalla kohdallani miltei naulan kantaan (omaa silmää härinneet tekijät ainakin löytyivät). Vaikkakin palkintosija oli kyllä täysi yllätys. Yllätys oli kaksinverroin suurempi, koska olin perheineni seuraamassa palkintojen jakoa Fiskarsissa ja pääsin näin ollen henkilökohtaisesti pokkaamaan palkinnon. Kyseinen sijoitus nosti minut myös seuraavaan luokkaan (Ylempiluokka), jonne siis olivat oikeutettuja kaikki Aloitusluokan sarjoissa kolmen parhaan joukkoon päässeet. Palkitut puukot pääsevät myös kesän ajaksi näytille Suomen Metsästysmuseoon Riihimäelle.

Seuraavana vuonna pitänee siis ilmeisesti panostaa jälleen kisoihin :D

Kukaan ei ole seppä syntyessään

Tämä vanha sanonta osoittautui hyvinkin paikkansa pitäväksi, kun viime keskiviikkona pääsin kokeilemaan sepän taitojani.

On siis taas se aika vuodesta, kun kansalaisopistot avaavat oviaan ja tuli sitten itsekkin ilmoittauduttua muutamalle kurssille. Totutusta poiketen meninkin tänä vuonna Eurajoen puukkokurssille Rauman sijaan. Erona Rauman kurssiin on, että Eurajoella taottaisiin terät itse ja tuo olikin pääsyy miksi vaihdoin kurssia. Kyllähän jokaisen puukontekijän ainakin joskus täytyy kokea, että kuinka se puukon tärkein osa oikein syntyy, tai tulisi syntyä, omista hyppysistä.

Viime keskiviikkona se sitten alkoi. Kurssin vetäjinä toimii pari SM-tason puukontekijää ja puitteetkin olivat huomattavasti paremmat, kuin Raumalla. Puukkokurssi järjestettiin siis Eurajoen kristillisen opiston tiloissa ja paikka oli sama, jossa opetetaan myös veneenrakennusta.

Muutaman taontaesimerkin ja pienoisen odottelun jälkeen päästiinkin itse asiaan. Noin 45 minuutin epämääräisen paukuttelun ja koomailun jälkeen ensimmäinen taokseni olikin sitten valmis ja valmiina metallikeräykseen :D Liikkeelle lähdettiin 4 x 15 mm hiiliteräs latikasta ja lopputuloksena oli palanut puukonterää etäisesti muistuttava kapistus. Pahimpia virheitä oli terän liiallinen ohennus ja tästä johtuva aivan liiallinen kuumennus, jolloin terän kärjestä paloi kaikki hiilet pois. Terää ei siis pystyisi enää karkaisemaan.

Pakkohan tuo metallin pala oli säilyttää, varoituksena jälkipolville. Ehkäpä tästä sitten opittiin taas jotain ja ensikerralla homma sujuu jo huomattavasti jouhevammin.

Pikkumiehen jerkki

Jottei tämä blogi aivan pelkäksi puukkojen esittelyksi mene, niin väliin hieman erikoismaalattua jerkkiä haun pään menoksi.

pvm:	09 / 2010 (sarjanro: 015)
malli:	suspending jerkki
runko:	raitaa (painotettu lyijyllä)
koukut:	kemiallisesti teroitetut, Owner #1
maalit:	Createx ja pintalakkana LV-1
mitat:	pituus: 127 mm, leveys: 40 mm ja paksuus: 17 mm
paino:	paino: 45 g (ilman koukkuja)

Pitipä tuossa yhtenä sadepäivänä keksiä puuhasteltavaa jälkikasvulle ja sainkin aivan loistavan idean. Muistin, että varaston uumenissa oli jossain pieni pahvilaatikko, josta löytyisi kasa jerkkiaihioita ja vielä valmiiksi painotettuna sekä pohjamaalattuna. Tarvittiin vain värit pintaan, joten kaks ja puoli vee pikkujätkä olisi juuri sopiva tähän hommaan.

Pojalle siis maalarin essu päälle, pensseli käteen ja vesiohenteisia Createx värejä nenän eteen. Paikkana tuttu ja turvallinen keittiön pöytä ja eikun pensselit heilumaan. Noin reilun vartin taiteilun jälkeen rupesikin näyttämään jo suht valmiilta. Väreinä käytettiin ainakin kultaa, vihreää, keltaista ja punaista. Isi paikkaili vielä muutamat maalaamattomat kohdat ja jerkki oli valmis lakkausta varten.

Viimeistely olikin sitten isin hommia ja jerkki sai pintaansa noin 8-9 kerrosta hyväksi havaittua Solmasterin LV-1:stä. Parin ensimmäisen kerroksen jälkeen tekstailin signeerauksen ja liimasin 15 mm 3D -silmät paikoilleen. Vielä ennen viimeistä lakkausta tein loppuhionnan ja ruuvailin silmuruuvit. Viimeisenä koukut paikoilleen ja näin pikkumiehen taideteos oli valmis.

Lopuksi voi mainita taiteilijan kommentin valmiista luomuksesta, vaikka isi oli muutamaan otteeseen varoittanut terävistä koukuista "Hiieeno. Saako katsoa? Oho! Auts! Terävä piikki. Ei se haittaa.".

Tervetuloa uudistetuille sivuille!

Sisäinen rivikoodari pyrkii nostamaan taas päätään ja tällaista se sitten saa aikaan. Blogini on siis saanut uuden ja uljaan ulkoasun (ei kylläkään vielä valmiin), joten pyrkikää nauttimaan siitä täysin rinnoin.

Näiden sivujen tulevana tarkoituksena on kertoa mitä monimuotoisemmista harrastuksistani. Ei pelkoa, en aio puhua täällä mistään kuntoilusta, vaan sivut painottuvat kädentaitoihin. Tämä blogi onkin omistettu kaikennäköiselle väkertelylle ja nikkaroinnille mitä allekirjoittaneen hyppysistä syntyy tai on aikojen saatossa jo syntynyt.

PS. "Galleria" ja "For sale" -sivut ovat vielä pahasti vaiheessa. Lisäksi tämän ulkoasu-uudistuksen myötä olen myös hieman siivoillut/korjaillut noita vanhempia tekstejä ja osa on vielä muokkauksessa. Ajan saatossa yritän lisäillä niitä tuonne väliin, joten saa nähdä miten käy.

Pikku-Tommi "Kainuun puukko"

pvm:	08 / 2010 (sarjanro: 07)
terä:	hiiliterästä, muokattu Lauri 63
kahva:	tervalepänpahkaa ja messinkiä
tuppi:	värjättyä nautaparkkia, suomalainen ommel
mitat:	terä: 60 mm, kahva: 89 mm ja tuppi: 142 mm

Roots bloody roots vai miten se nyt menikään? Omien juurieni sekä juuri syntyneen pikku-prinsessan kunniaksi valmistui hyppysistäni tällä kertaa pienen pieni Tommi mukaelma eli "Kainuun puukko".

Kainuussa puukkoseppiä on ollut jo ainakin vuodesta 1610. Kuuluisa Tommi Puukko malli on Kalle Keräsen suunnittelema. Tommi nimi tulee Kallen oppi-isältä Thomas Woodwardilta joka toimi Fiskarssin pääseppänä 1800-luvun loppupuolella.

Lähde: Kainuun puukko: Seppäperinnettä vuosisatojen takaa

Alun perin idea puukosta lähti liikkeelle laatikon pohjalla jo vuosia kieritelleestä pienestä Lauri-terästä. Kyseisen halpis terän olin tarkoituksella ostanut tehdäkseni siitä puukon pieneen käteen. En vain ollut keksinyt puukolle sopivaa mallia. Lopulta pienellä muokkauksella terästä tulikin suht kelpo juuri tähän tarkoitukseen vaikka se ei muotojen suhteen ehkä "Tommi-standardeja" täytäkkään.

Pikku-Tommin mitat määräytyivät terän mukaan ja koska terä oli pieni tuli puukostakin pieni. Mittaa koko kapistukselle tuli vaivaiset 15 cm. Kahvaksi valitsin tervalepän pahkaa, joka muistuttaa hyvin läheisesti alkuperäisissä Tommeissa käytettyä raidanjuurta. Helat ovat messinkiä ja ylähelassa oleva harja on juotettu varsinaiseen helaan juotostinalla. Lopuksi terän läpiruoto on niitattu ylähelaan.

Tuppi on n. 2mm vahvaa vaalea nautaparkkia ja se on värjätty Narvi-väreillä perinteiseen Tommi-tyyliin. Ompeleena on satulasepän ommel (suomalainen ommel) ja painelukoristelu toteutettu tuppeen ennen värjäystä. Koristelutyökalujen virkaa saivat ajaa tavalliset ruokailuvälineet eli haarukka ja veitsi.

Lopputuloksena täytyy sanoa, että kokonaisuudesta tuli varsin onnistunut ja esikuvaansa vastaava. Kyseessä kun oli oikeastaan harjoitteluversio tulevaa ajatellen. Jos jotain pitäisi näin jälkikäteen puukosta muuttaa, niin ehkä se vaatisi arvolleen sopivamman terän. Tähän ilmiöön olen kuitenkin törmännyt jo aiemminkin (ehkä otan siitä joskus vielä opiksenikin).