puukko|areena – kovin ja terävin ryhmä facebookissa

Have you noticed that this article can also be found from my new site www.lansipaltta.fi

Nyt on sitten tällä päivänmäärällä avattu naamakirjan, ehkä kovin ja terävin ryhmä ikinä. Ryhmä on omistetu erityisesti kaikille puukkoista ja muista teräaseista kiinnostuneille. Unohtamatta suomalaisen puukkokulttuurin vaalimista. Pistetäänhän siis sanaa kiertämään, että saadaan puukkokansaa liikkeelle. Ryhmän löydät seuraavasta linkistä: puukko|areena.

Tervetuloa ryhmään.

*** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** *** ***

New Facebook group puukko|areena have been announced today. Group is maybe the most hardest and sharpest ever and it's dedicated specifically for all who are interested in Scandinavian knives and other cutlery. Without forgetting to respect the Finnish Puukko culture. This new facebook group can be found here puukko|areena.

Welcome to all.

Tuohipuukko Au Naturel

This article can be found from my new site www.lansipaltta.fi

Because this blog has recently received "great" attention internationally (according to the latest traffic reports). I'm now trying to write in English about my latest puukko.

Date:	07 / 2012 (serial #: 10 / 03)
Blade:	Hand forged bearing ring, 18,2°
Handle:	Birch bark
Bolsters:	Brass
Sheath:	2,3 mm leather (au naturel)
Dimensions:	Blade 85, handle 99 and sheath 185 mm
	(3.35, 3.90 and 7.28 inches)

This time I wanted to make something more traditional. What would be a better material choices for a traditional utilitarian puukko than birch bark, brass and, of course undyed leather. I also have wanted to try the birch bark for the handle, because I've heard that it gives good grip (even when wet) and feels warm to the hand. It's always nice to learn some new procedures in this great hobby. I also noticed that I haven't made a puukko with my own blade for myself, so what would be better than make this my tenth puukko for myself.

The blade was forged from the bearing ring with diamond profile. It's oil hardened (about 830 °C (1526 °F)) and tempered one hour in 200 °C (392 °F). Finally, after the hard grinding job, I gave the blade a mirror-gloss finish. Of course I tested the blade before I etched my sign to it and I started to make a handle.

As I mentioned earlier the handle material was new to me. So I had to take little time to study how the birch bark handle was made. First I cut with band-saw couple of hundred spacers from the bark (about 30 x 40 mm). Then I started to pile those spacers on the tang, against the front bolster. Two spacers to same direction and the next two rotated 90 degrees and so on. Every now and then hammering / tightening spacers gently with wooden block. Same two by two method is used at least in old Rautalammi puukko's. Great way to make tang holes to spacers is to use punch pliers. Finally when there was spacers about 10-15 mm over the final length of the handle I riveted the end bolster.

Next I ground handle almost to final shape and I put whole package in the oven. About half an hour in 100 °C (212 °F). This tightens spacers even more (10 to 15 mm) when the end bolster is riveted permanently. This technique also loosens birch barks own "pitch" and glue the bark spacers to each other.

When the riveting was done. I shaped the handle to its final dimensions. Good thing about birch bark is that it is very resistant to water. So the final shaping can be done under the running water with water sanding paper (brass bolsters don't smudge the bark). Finally, I used the 2000 grit paper and I also ground the bolsters with it. After that they did not need more polishing.

Rest of the job was just basic puukko making. Handle got transparent antique wax (Liberon Black Bison, Clear) finish. The sheath I sewed with traditional Finnish stitching and upper part of it I thinned and folded. I had never done that before but it went quite well. Because the sheath was meant to be 'Au natural' it got clear finish with shoe polish. And the puukko was ready to use.


PS. When I was writing this post. I noticed that there was published a couple of great articles about making of birch bark handle (with great photos). You can find them on the Nordiska Knivar blog: Pekka Tuominen Birch Bark Handle and Joonas Kallioniemi Work In Progress.

Mistä on pienet puukot tehty?

I have made website and you may found this article from there www.lansipaltta.fi. After 10 seconds you'r automaticly redirected there.

...laakerikehästä, jääkiekosta, alumiinista, nahasta sekä "ripauksesta" pienen pientä viilausta. Niistä on pienet puukot tehty.

pvm:	04 / 2012 (sarjanro: 09 / 02)
terä:	käsintaottua laakerikehää, teräkulma n. 18,5°
kahva:	Made in Czeck Republic
helat:	massiivihelat "meri"alumiinia
tuppi:	värjättyä 2,3 mm nautaparkkia, puskusauma
mitat:	terä: 72 mm, kahva: 85 mm ja tuppi: 150 mm

Viimekertaisesta valmiista puukosta tulikin vierähtäneeksi jo tovi. Tarkkaan sanoen reilut vuosi ja neljä kuukautta :) Eli armon vuonna 2011, ei allekirjoitteneelta valmistunut yhtään ainoata valmista puukkoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin ollut puukkojen suhteen aivan toimettomana. Lähinnä aika on kulunut teräntekorintamalla ja niistä juttua ehkä tuonnempana. Vuoden takaisen Fiskarsin kisan menestyksen johdosta oli kuitenkin aika katkaista tämä komea putki ja tällaista jälkeä sitä nyt sitten syntyi.

Joku saattoi jo arvata, että kyseinen puukko matkasi siis Fiskarsiin. Sarjana Ylempiluokka ja käyttöpuukkosarja. En tiedä kuinka suuri vääryys on esitellä jo näin etukäteen puukkoa, joka osallistuu tämän vuotisiin Fiskarsin SM-kisoihin (rikkoo varmaan jotain puukkoseppien vaiettua sääntöä), mutta teenpä sen silti. Oikeastaan alunperin oli tarkoitus osallistua kisaan jopa kahden puukon voimin, mutta koska asiat pakkaavat jäämään viimetinkaan ei toinen ehtinyt valmistua määräaikaan mennessä (ehkäpä ensi vuodeksi).

Puukossa itsessään ei ole mitään suuria ihmeellisyyksiä. Pyrin vain ainoastaan tekemään mahdollisimman yksinkertaisen ja selkeälinjaisen puukon ja sama linja tuli jatkumaan myös tupessa. Mitä tulee taas materiaaleihin tai lähinnä kahvan materiaaliin, niin se ei olekaan aivan tavanomaista käsintetyjen puukkojen taholla (uusissa Marttiineissa kylläkin). Kahva on tehty nimittäin perinteisestä jääkiekosta eli kumista, Made in Czeck Republic.

Kahvamateriaalina jääkiekko olikin varsin mukavaa työstettävää. Hiomanauhat, viilat, hiomapaperit ym. pystyivät siihen varsin mallikkaasti ja loppusilaus alimiinioksidilla ja lumppulaikalla saivat aikaan loistavaa jälkeä, jättäen silti kahvaan silkinhimmeän pinnan. Kyseinen operaatio on melko pakollinen, koska hienoimmat hiomapaperit eivät enää tahtoneet poistaa aiempien paperien jälkiä, kumin hieman joustavan pinnan takia. Mitä tulee materiaalin muihin ominaisuuksiin, niin se kestää hyvin helojen hiomisesta aiheutuvan lämmön ja itse jopa poltin siihen reiän ruotoa varten. Perinteisen öljyämisen sijaan kahvan viimeistely sujui kojelaudan puhdistusaineella. Harmi vaan, että kiekkoja ei valmisteta yhtään isompaa kaliberia.

Jääkiekon koosta johtuen, puukon kahva jäi aika lyhyeksi vaikka tein siihen hyvinkin massiiviset helat "meri"alumiinista. Helat viimeistelin aluksi lumppulaikalla, mutta koska kokemuksesta tiedän, ettei alumiini kovinkaan kauan säilytä kiiltoaan ja lisäksi kun tuppeen tuli alpakkaa ja rosteria, jotka kiiltävät huomattavasti kirkkaampina. Päädyin suorittamaan kaikkien kiiltävien osien (en terän) lopullisen kiillotuksen 0000 teräsvillalla. Kyseistä kiillotusmenetelmää suositteli myös Puukkoseppämestari Arto Liukko Puukkopostin Kauhavalais-juttusarjassaan (Puukkopostit 1/2011 - 1/2012). Sitä ennen kaikki oli tietysti hiottava hiomapaperilla aina 2000 karkeuteen asti, joten oikotietä onneen ei tässäkään ole olemassa.

Kyseisessä puukossa on myös ensimmäistä kertaa käytössä uusi "leimani". Leima on toteutettu etsaamalla ja ns. elektrolyysi-menetelmällä. Apuna toimi tasavirtamuuntaja, tilkka suolavettä ja leiman sapluuna. Tarkemmat ja melko hyvät ohjeet kyseiseen hommaan voi löytää esim. British Bladesin -sivuilta ja sapluunan teko-ohjeet taas tuolta. Menetelmä on varsin nopea ja tehokas, kunhan sapluunan laiton terään saa onnistumaan kunnolla. Itse leiman mallin suunnitteluun vierähtikin sitten jo useampi vuosi.

Jottei puukko ja sen tuppi olisi kuitenkaan jääneet aivan liian koruttomiksi vaikkakin eräs kuuluisa jääkiekkovalmentaja on joskus sanonut "Keep it simple, stupid!". Piti tuohon kantuun kannakekorvaan kokeilla yhtä tämän vuoden Kalannin puukkokurssilta tarttunutta juttua. Eli tein siihen pienen helan alpakkapellistä. Kiitokset ideasta kurssin vetäjälle Risto Mikkoselle ja hänen matkassaan olleelle Petri Paukkusen komealle puukolle. Kantuun niitti on myös alpakkaa ja se on toteutettu jo edellisessä julkaisussani toteutetulla tavalla. Poikkeuksena O-lenkin sijaan käytin D-lenkkiä, jonka väänsin ruostumattomasta 2,4 mm TIG-langasta.

Äitienpäivän tiennoilla tiedetäänkin jo kuinka puukko tuli pärjäämään Fiskarsissa vai tuleeko se bumerangina takaisin. Jos ei muuta niin ainakin sieltä saa rehellisen palautteen puukosta ja sen laadusta ja niistähän ei voi ottaa kuin opiksi.