I have made website and you may found this article from there www.lansipaltta.fi. After 10 seconds you'r automaticly redirected there.
...laakerikehästä, jääkiekosta, alumiinista, nahasta sekä "ripauksesta" pienen pientä viilausta. Niistä on pienet puukot tehty.
...laakerikehästä, jääkiekosta, alumiinista, nahasta sekä "ripauksesta" pienen pientä viilausta. Niistä on pienet puukot tehty.
| pvm: | 04 / 2012 (sarjanro: 09 / 02) |
|---|---|
| terä: | käsintaottua laakerikehää, teräkulma n. 18,5° |
| kahva: | Made in Czeck Republic |
| helat: | massiivihelat "meri"alumiinia |
| tuppi: | värjättyä 2,3 mm nautaparkkia, puskusauma |
| mitat: | terä: 72 mm, kahva: 85 mm ja tuppi: 150 mm |
Viimekertaisesta valmiista puukosta tulikin vierähtäneeksi jo tovi. Tarkkaan sanoen reilut vuosi ja neljä kuukautta :) Eli armon vuonna 2011, ei allekirjoitteneelta valmistunut yhtään ainoata valmista puukkoa. Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, että olisin ollut puukkojen suhteen aivan toimettomana. Lähinnä aika on kulunut teräntekorintamalla ja niistä juttua ehkä tuonnempana. Vuoden takaisen Fiskarsin kisan menestyksen johdosta oli kuitenkin aika katkaista tämä komea putki ja tällaista jälkeä sitä nyt sitten syntyi.
Joku saattoi jo arvata, että kyseinen puukko matkasi siis Fiskarsiin. Sarjana Ylempiluokka ja käyttöpuukkosarja. En tiedä kuinka suuri vääryys on esitellä jo näin etukäteen puukkoa, joka osallistuu tämän vuotisiin Fiskarsin SM-kisoihin (rikkoo varmaan jotain puukkoseppien vaiettua sääntöä), mutta teenpä sen silti. Oikeastaan alunperin oli tarkoitus osallistua kisaan jopa kahden puukon voimin, mutta koska asiat pakkaavat jäämään viimetinkaan ei toinen ehtinyt valmistua määräaikaan mennessä (ehkäpä ensi vuodeksi).
Puukossa itsessään ei ole mitään suuria ihmeellisyyksiä. Pyrin vain ainoastaan tekemään mahdollisimman yksinkertaisen ja selkeälinjaisen puukon ja sama linja tuli jatkumaan myös tupessa. Mitä tulee taas materiaaleihin tai lähinnä kahvan materiaaliin, niin se ei olekaan aivan tavanomaista käsintetyjen puukkojen taholla (uusissa Marttiineissa kylläkin). Kahva on tehty nimittäin perinteisestä jääkiekosta eli kumista, Made in Czeck Republic.
Kahvamateriaalina jääkiekko olikin varsin mukavaa työstettävää. Hiomanauhat, viilat, hiomapaperit ym. pystyivät siihen varsin mallikkaasti ja loppusilaus alimiinioksidilla ja lumppulaikalla saivat aikaan loistavaa jälkeä, jättäen silti kahvaan silkinhimmeän pinnan. Kyseinen operaatio on melko pakollinen, koska hienoimmat hiomapaperit eivät enää tahtoneet poistaa aiempien paperien jälkiä, kumin hieman joustavan pinnan takia. Mitä tulee materiaalin muihin ominaisuuksiin, niin se kestää hyvin helojen hiomisesta aiheutuvan lämmön ja itse jopa poltin siihen reiän ruotoa varten. Perinteisen öljyämisen sijaan kahvan viimeistely sujui kojelaudan puhdistusaineella. Harmi vaan, että kiekkoja ei valmisteta yhtään isompaa kaliberia.
Kahvamateriaalina jääkiekko olikin varsin mukavaa työstettävää. Hiomanauhat, viilat, hiomapaperit ym. pystyivät siihen varsin mallikkaasti ja loppusilaus alimiinioksidilla ja lumppulaikalla saivat aikaan loistavaa jälkeä, jättäen silti kahvaan silkinhimmeän pinnan. Kyseinen operaatio on melko pakollinen, koska hienoimmat hiomapaperit eivät enää tahtoneet poistaa aiempien paperien jälkiä, kumin hieman joustavan pinnan takia. Mitä tulee materiaalin muihin ominaisuuksiin, niin se kestää hyvin helojen hiomisesta aiheutuvan lämmön ja itse jopa poltin siihen reiän ruotoa varten. Perinteisen öljyämisen sijaan kahvan viimeistely sujui kojelaudan puhdistusaineella. Harmi vaan, että kiekkoja ei valmisteta yhtään isompaa kaliberia.
Jääkiekon koosta johtuen, puukon kahva jäi aika lyhyeksi vaikka tein siihen hyvinkin massiiviset helat "meri"alumiinista. Helat viimeistelin aluksi lumppulaikalla, mutta koska kokemuksesta tiedän, ettei alumiini kovinkaan kauan säilytä kiiltoaan ja lisäksi kun tuppeen tuli alpakkaa ja rosteria, jotka kiiltävät huomattavasti kirkkaampina. Päädyin suorittamaan kaikkien kiiltävien osien (en terän) lopullisen kiillotuksen 0000 teräsvillalla. Kyseistä kiillotusmenetelmää suositteli myös Puukkoseppämestari Arto Liukko Puukkopostin Kauhavalais-juttusarjassaan (Puukkopostit 1/2011 - 1/2012). Sitä ennen kaikki oli tietysti hiottava hiomapaperilla aina 2000 karkeuteen asti, joten oikotietä onneen ei tässäkään ole olemassa.
Kyseisessä puukossa on myös ensimmäistä kertaa käytössä uusi "leimani". Leima on toteutettu etsaamalla ja ns. elektrolyysi-menetelmällä. Apuna toimi tasavirtamuuntaja, tilkka suolavettä ja leiman sapluuna. Tarkemmat ja melko hyvät ohjeet kyseiseen hommaan voi löytää esim. British Bladesin -sivuilta ja sapluunan teko-ohjeet taas tuolta. Menetelmä on varsin nopea ja tehokas, kunhan sapluunan laiton terään saa onnistumaan kunnolla. Itse leiman mallin suunnitteluun vierähtikin sitten jo useampi vuosi.
Jottei puukko ja sen tuppi olisi kuitenkaan jääneet aivan liian koruttomiksi vaikkakin eräs kuuluisa jääkiekkovalmentaja on joskus sanonut "Keep it simple, stupid!". Piti tuohon kantuun kannakekorvaan kokeilla yhtä tämän vuoden Kalannin puukkokurssilta tarttunutta juttua. Eli tein siihen pienen helan alpakkapellistä. Kiitokset ideasta kurssin vetäjälle Risto Mikkoselle ja hänen matkassaan olleelle Petri Paukkusen komealle puukolle. Kantuun niitti on myös alpakkaa ja se on toteutettu jo edellisessä julkaisussani toteutetulla tavalla. Poikkeuksena O-lenkin sijaan käytin D-lenkkiä, jonka väänsin ruostumattomasta 2,4 mm TIG-langasta.
Äitienpäivän tiennoilla tiedetäänkin jo kuinka puukko tuli pärjäämään Fiskarsissa vai tuleeko se bumerangina takaisin. Jos ei muuta niin ainakin sieltä saa rehellisen palautteen puukosta ja sen laadusta ja niistähän ei voi ottaa kuin opiksi.
7 kommenttia:
Terve
Komea puukko sinulla syntyi. Jos jatkossa kaipaat isompaa kumiaihiota johonkin terätyökaluusi niin uskoisin että Kumikeskuksesta löytyy sopivaa materiaalia. Siellä on aika monenmoista paksua kumilevyä esillä.
Muuten, onko tuo kannikelenkin hela samaa tavaraa kuin itse kannikkeen lenkki ? Kysyn vaan siksi ettei vaan ajan kanssa ala käydä niin että käytössä alkaisi kovempi "syödä" toista. Sellaisenkin tapauksen olen nimittäin kerran nähnyt.
Näyttäisi vähän siltä että Joonaksen voittoisaan tyyliin perustuen on syntymässä uusi kotimainen puukkomalli, ainakin tämä tulee mieleen jos katsoo millaisen puukon sinä ja kampiina olette viimeaikoina tehneet. Toivottavasti et loukkaannu mutta minusta noin suuri yhdennäköisyys teidän kolmen kesken ei voi olla ihan sattumaa, mikä sinänsä ei ole ollenkaan huono asia, se vain on mielestäni hyvä tiedostaa.
Ja onhan totta sekin että meikäläiseen puukkokirjoon olisi jo aikakin saada jokin selvästi uudempi tyyli, nuo aijemmatkun ovat järkiään iältään jo yli 100 v.
Lopuksi haluan toivottaa onnea ja menestystä kilpailuun, käyn uskoakseni itsekin paikanpäällä katsomassa kilpailutyöt.
Tervehdys täältä Kiimingistä. Kyllä täytyy Sami sanoa, että todella hienon näköisen puukon olet saanut tehtyä ja mielenkiintoisista materiaaleista :)) Puhdaslinjainen ja kaunis, ja kun kerroit vielä, että et ole yli vuoteen tehnyt yhtään puukkoa, niin hattua nostan.
Sen kummemmin tikustelematta yhdennäköisyyksiä, sanon, että taitaa muotokieli alunperin olla Puukkopekan linjoja...sieltä itsekin vaikutteita hakeneena.
Mutta Samille toivotan onnea kisoissa ja törmäillään jossakin tapahtumassa.
Kiitokset Karille ja Ismolle palautteesta. Varsinkin rakentavasta sellaisesta, kun BB:n sivuilta sitä on varmaan aika turha odottaa :D
Kari, kantuun D-lenki on terästä (TIG-lankaa) ja tuo hela alpakkaa. Itselläni kävi myös mielessä tuo kuluminen, mutta tulevaisuus näyttää kuinka käy. Onhan tuolla tosin vielä nahkakin helan sisällä, joten sen pitäisi myös kulua.
Mitä tulee noihin vaikutteisiin, niin molemmat osuvat aika oikeaan. Tuomisen ja Kallioniemen puukot ovat kyllä tyylillisesti omaan mieleeni (tuohon nippuun voidaan lisätä myös Hankala, Pälikkö, jne.). Itsellä kun tuo puukon tekotahti on mitä on, niin ns. oma tyyli on vielä hieman hakusessa. Pöytälaatikosta löytyy kyllä myös puolivalmiita ja aivan erityylisiä puukkoja (niistä täällä myöhemmin ehkä lisää). Tietoisesti en kyllä lähtenyt hakemaan mitään voittoreseptiä kisoihin :D
Ismo, ei pidä ymmärtää väärin, ettenkö olisi tehnyt puukkoja reiluun vuoteen (yritys on ainakin kova). Taitaa vaan olla niin, että on hieman liian monta rautaa tulessa ja mistään ei tahdo tulla oikein valmista.
Itsellä taitaa valitettavasti jäädä tuo Fiskars tänä vuonna väliin, mutta toivottavasti törmäillään. Piirithän on kuitenkin melko pienet :D Niin ja kiva, että tätäkin blogia käy joku lukemassa (vaikkakin näin pienen mainostuksen seurauksena).
Fantastic knife! Can't read a word (swede) but I really like the shape and the clever use of materials. As both a fellow knife maker and a industrial designer it's nice to see some completely different materials being used. :)
Best regards:
- Edvin Sjöberg
Edvin, Thanks for your compliment. Maybe I should try to write these stories in English :)
About the materials, they are not quite so rare in industrial knives. Example Marttiini Condor got rubber handle.
Kaunein käyttöpuukko tähän asti.
Mitä "kallioniemeläisyyteen":) tulee, nii kyllähän Joonaskin tyyliä hakiessaan sai vinkkiä puukkomalliaan hakiessa (ettei juuri kampiinalta ja sinulta?) ja erityisen suoraan ottiki palautteesta ns. "onkeensa" tupen lestan leveämmät hartiat ym. Pidän tyylistä (kaikien mainitujen), minimalistisesta koristelusta, linjakkuudesta ja sopusoinnusta jossa työn jälki ja materiaalien käsittely tekee puukosta mielettömän upeita. Arvostan seppänä, en kylläkään puukko/terä, mutta kulta/hopeaseppänä muotoilua, työnjälkeä, materiaalien valintaa ja niiden harmoniaa jne. Ei tämä muotokieli ym. suomalaisessa puukossakaan mikään moderni hömpötys ole, löydettävissä sen saman ajan kuin muutakin puukkoperinnettä ja viimeistään Wirkkalan puukossa se tuodaan esiin lähes samalla minimalismilla. Kulttuuri elää ja puukko mukana, hyvä niin...on olemassa muutakin kuin visakoivua, Tommi, kauhavalaiset, härmäläiset jne. jne. Ne on aikakautensa luomuksia ja kauniita tänäkin päivänä, samoin tällaiset on tänään ja saman ajan kuluttua tulevaisuudessa...eikä nuo edellä mainitutkaan vielä ole kadonneet mihinkään.
P.s Tämänkin viestin lähettämiseksi täytyy todistaa "ettei ole robotti" samaa toivotan kaikille maame puukkonikkareille;)
Ensinnäkin kiitos palautteesta!
Sitten asiaan, hauska termi tuo "kallioniemeläisyys" ja jokseenkin Joonas sen myös ansaitsee. Kallioniemi on antanut mielestäni hurjan paljon uutta suomalaiselle puukonteko rintamalle ja aikalailla varmaan siltä saanutkin. Hänen tekeleensä ovat kuitenkin yksinkertaisuudessaan ja toimivuudessaan hyvinkin loppuunasti hiottuja sekä kauniita (sekä myös helposti tunnistettavia "kallioniemiläisiä" :D).Itseäni en tosin laske siihen joukkoon joka olisi "ohjeistanut" häntä, mutta vierestä seuranneena olen monesta noista ohjeista ottanut vaarin.
Voikin sanoa, että ilman Puukkosivut-foorumia tuskin tätä touhua edes harrastaisin. Ja sieltä noita vaikutteita/ohjeita/vinkkejä on tullut itsekin ammennettua roppakaupalla.
Mitä tulee noihin mainitsemiisi arvostuksen kohteisiin. Niin itselleni ovat myös todella tärkeitä juuri työnlaatu, muotoilu ja siihen liittyen myös nuo materiaalit (lähinnä värimaailman suhteen). Lisäksi kun tätä touhua tekee harrastuksena, niin työnlaadusta/viimeistelystä on aivan turha tinkiä. On aivan eri asia jos tästä saisi elantonsa. Huono puoli tällaisessa puuhastelussa on, että sellainen tietynlainen rutiini jää uupumaan ja välillä tuntuukin, että joutuu opettelemaan samoja asioita useaan otteeseen.
T: Sami
Lähetä kommentti